KKO:1997:81
- Asiasanat
- Yksityiselämän suojaVahingonkorvaus - Henkinen kärsimys
- Tapausvuosi
- 1997
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 95/397
- Taltio
- 1956
- Esittelypäivä
Ks. KKO:1997:80
Vahingonkorvausta tuomittiin sen johdosta, että aikakauslehdessä julkaistulla kirjoituksella oli loukattu erään henkilön yksityiselämän suojaa. Kysymys siitä, mikä merkitys korvausvastuuseen ja korvauksen määrään oli sillä seikalla, että loukkaavaksi katsottu aineisto oli aikaisemmin julkaistu toisessa lehdessä.
RL 27 luku 3 a §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Tampereen raastuvanoikeudessa
Palopäällikkö A esitti kanteessaan, että Kustannusliike Sun Press Ky:n kustantaman Rikosposti-lehden lokakuussa 1991 Tampereella ilmestyneessä numerossa 10 oli julkaistu toimittaja X:n laatima sekä vastaavan päätoimittajan Y:n julkaistavaksi hyväksymä lehtiartikkeli otsikolla: "Hartolan palopäällikön vaimo työllisti miehensä: Häntä epäillään tuhopolttajaksi!". Artikkelissa oli selostettu vireillä ollutta oikeudenkäyntiä, jossa A:n silloista puolisoa syytettiin sarjasta tahallaan sytytettyjä tuhopolttoja. A katsoi, että vastaajat olivat loukanneet hänen kunniaansa ja ilman laillista oikeutta joukkotiedotusvälinettä käyttäen julkisesti levittäneet hänen yksityiselämästään tiedon ja vihjauksen, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa ja kärsimystä. Lisäksi hän oli uutisoinnin johdosta joutunut halveksimisen alaiseksi, joka oli ollut omiaan haittaamaan hänen ammatin harjoittamistaan ja menestystään.
Tämän johdosta A, samalla kun hän vaati, että Kustannusliike Sun Press Ky:n vastuunalainen yhtiömies Z sekä X ja Y tuomittaisiin rangaistukseen yksin teoin tehdyistä painotuotteen kautta tehdystä solvauksesta ja yksityiselämän loukkaamisesta, vaati, että mainitut vastaajat ja Kustannusliike Sun Press Ky yhteisvastuullisesti velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena henkisestä kärsimyksestä 300 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.10.1991 lukien.
Vastine
Vastaajat kiistivät kanteen ja esittivät, että kyseessä oleva artikkeli oli laadittu pelkästään julkisuudessa olleiden tietojen sekä poliisi- ja oikeudenkäyntipöytäkirjojen perusteella. Lisäksi asia oli jo aikaisemmin tullut A:n osalta julkiseksi ja A oli itse antanut lausuntoja julkisuuteen. Toisaalta sananvapaus edellytti, että sellainen yhteiskunnallisesti merkittävä asia uutisena kuin palopäällikön aviopuolison syyllistyminen useisiin murhapolttoihin oli voitava julkistaa ja yhdistää palopäällikköön. Edelleen tapaus oli levinnyt A:n sellaiseen elämänpiiriin, jolla oli ollut vaikutusta hänen yksityisasioihinsa ja työasioihinsa jo ennen kyseessä olevaa kirjoitusta, eikä Rikospostin kirjoitus enää erikseen voinut aiheuttaa A:lle kärsimystä.
Tampereen raastuvanoikeuden päätös 7.6.1993
Rangaistusvaatimukset
Raastuvanoikeus totesi, että solvaus ja yksityiselämän loukkaaminen olivat asianomistajarikoksia. Rangaistusta tällaisesta rikoksesta ei saanut tuomita, ellei asianomistaja ole nostanut syytettä yhdessä vuodessa siitä päivästä, jolloin hän sai tiedon rikoksesta ja sen tekijästä. Koska syytettä ei ollut nostettu sanotussa määräajassa, raastuvanoikeus jätti rangaistusvaatimukset tutkimatta.
Vahingonkorvausvaatimus
Kustannusliike Sun Press Ky:n julkaisema Rikospostilehti oli julkaissut lokakuussa 1991 ilmestyneessä numerossaan 10 X:n kirjoittaman ja vastaavan päätoimittajan julkaistavaksi hyväksymän lehtikirjoituksen otsikolla: "Hartolan palopäällikön vaimo työllisti miehensä: Häntä epäillään tuhopolttajaksi!". Kirjoituksessa kerrottiin vireillä olleesta oikeudenkäynnistä, jossa A:n silloista aviopuolisoa syytettiin murhapolttojen sarjasta. Kirjoituksessa oli mainittu A:n nimi ja ammatti, palopäällikkö, ja siinä oli lainattu Iltalehdessä julkaistuja A:n kommentteja tapahtuneesta. A:n ammattiin oli viitattu sekä lehden kannessa että kirjoituksen otsikossa. Rikospostin artikkeli oli sisällöltään perustunut aikaisemmin Iltalehdessä julkaistuun artikkeliin. Rikospostin kirjoituksen sävy oli ollut viihteellinen.
A oli kiistänyt suostuneensa haastatteluun ja antaneensa lupaa nimensä ja ammattinsa julkistamiseen. Vastaajat eivät olleet esittäneet selvitystä siitä, että he olisivat saaneet luvan haastattelulausumien tai A:n nimen ja ammatin julkistamiseen. Vastaajat eivät olleet olleet yhteydessä A:han ennen artikkelin julkaisemista eivätkä muutenkaan tarkistaneet Iltalehdessä olleiden haastattelulausumien sisältöä.
Kyseisessä kirjoituksessa selostetut tapahtumat eivät olleet koskeneet A:n menettelyä hänen palopäällikön virassaan. A:n nimen ja ammatin julkistaminen ei ollut ollut tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. A:n ammattiin viittaaminen ei ollut ollut tarpeellista kyseessä olevan rikosuutisen kertomisen yhteydessä. Yhdistämällä A:n nimi ja ammatti selostettuun rikosasiaan kirjoituksessa oli levitetty ilman laillista oikeutta A:n yksityiselämästä sellainen tieto ja vihjaus, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa ja kärsimystä. A:n henkilöllisyyden paljastaminen ja ammatin korostaminen oli kirjoitetussa muodossa sisältänyt A:ta loukkaavan seikan.
A oli esittänyt selvityksen siitä, että kyseessä olevassa kirjoituksessa selostetut tapahtumat ja niistä johtunut lehtikirjoittelu olivat aiheuttaneet hänelle kärsimystä. Se, että Rikospostin kirjoituksessa oli otettu asia uudelleen esille kerrotulla tavalla noin kahden kuukauden kuluttua tapahtumista, oli aiheuttanut A:lle erikseen korvattavaa kärsimystä.
Kustannusliike Sun Press Ky Rikosposti -lehden julkaisijana, Z sanotun yhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä, Y lehden vastaavana päätoimittajana ja X kirjoituksen laatijana olivat vastuussa A:lle aiheutuneen kärsimyksen korvaamisesta.
Raastuvanoikeus arvioi kirjoituksesta A:lle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä kohtuulliseksi korvaukseksi 100 000 markkaa.
Tuomiolauselma
Raastuvanoikeus velvoitti Kustannusliike Sun Press Ky:n, sen vastuunalaisen yhtiömiehen Z:n, Y:n ja X:n yhteisvastuullisesti suorittamaan vahingonkorvaukseksi A:lle henkisestä kärsimyksestä 100 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.11.1991 lukien.
Turun hovioikeuden tuomio 23.1.1995
Hovioikeus, jossa asianosaiset hakivat muutosta, ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 12.11.1996. Kustannusliike Sun Press Ky, Z, Y ja X ovat vaatineet hovioikeuden tuomion kumoamista ja heidän vapauttamistaan tuomitusta vahingonkorvausvelvollisuudesta. Lisäksi he ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.
Hakijat ovat määräajan jälkeen toimittamassaan lisäkirjoituksessa viitanneet Helsingin hovioikeuden 28.5.1996 antamaan tuomioon nro 2854 ja vaatineet, että ellei vahingonkorvausvaatimusta kokonaan hylätä, tuomittua vahingonkorvausta joka tapauksessa alennetaan.
A on vastauksessaan vaatinut valituksen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.6.1997
Käsittelyratkaisu
Korkein oikeus ottaa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:n nojalla huomioon hakijain määräajan jälkeen toimittaman lisäkirjoituksen. Kirjoituksessa viitattuun Helsingin hovioikeuden tuomioon Korkein oikeus on 12.11.1996 myöntänyt valitusluvan.
Pääasiaratkaisu
Perustelu
Korkein oikeus on tänään antamallaan tuomiolla tuominnut Iltalehden toimittajan, päätoimittajan ja lehden julkaisijan suorittamaan vahingonkorvausta palopäällikkö A:n yksityiselämän loukkaamisesta. Loukkaus oli tapahtunut tuomiosta lähemmin ilmenevin tavoin julkistamalla A:n virka-asema ja aviosuhde murhapolttoihin syylliseksi epäiltyyn henkilöön ja korostamalla näitä seikkoja kirjoituksen otsikoinnissa ja lehden markkinoinnissa.
Rikospostin julkaisema kirjoitus on perustunut Iltalehden artikkeliin sekä poliisitutkinta- ja oikeudenkäyntipöytäkirjoihin. Iltalehteä ei ollut kuitenkaan lähteenä mainittu.
Myös Rikospostin kirjoituksessa on mainittu A:n nimi ja ammatti, vaikka kuvatussa rikosasiassa ei ollut kysymys A:n toimista palopäällikön virassa. Rikosasian selostaminen ei ollut edellyttänyt viittausta A:n ammattiin rikospaikkakunnan palopäällikkönä eikä hänen aviosuhteeseensa rikoksesta epäiltyyn henkilöön.
Se seikka, että aineisto on aikaisemmin julkaistu toisessa lehdessä, ei vapauta asianomaisia varmistautumasta ennen uudelleen julkaisua siitä, ettei kirjoitus loukkaa siinä mainittuja henkilöitä. Painovapauslain 33 §:n 2 momentin säännös ei tule asiassa sovellettavaksi. Pelkästään sillä perusteella, että A:n haastattelulausunto oli julkaistu Iltalehdessä, ei ole ollut lupa olettaa, että hän hyväksyisi julkistamisen myös Rikospostissa.
Loukkauksen toistaminen ei välttämättä aiheuta saman suuruista kärsimystä ja vahinkoa kuin ensimmäinen loukkaus. Iltalehden ja Rikospostin kohderyhmät ovat osittain erilaisia eikä edellisen levikki ilmeisesti kokonaan peitä jälkimmäisen levikkiä. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon myös kirjoitusten sisällössä ja asian käsittelyn sävyssä olleet erot on pidettävä selvitettynä, että Rikospostin kirjoitus on aiheuttanut A:lle lisää henkistä kärsimystä.
Hakijat ovat katsoneet, ettei hovioikeuden tuomitsema korvaus ollut oikeassa suhteessa Iltalehden kirjoituksen johdosta tuomittuun korvaukseen. Viimeksi mainittu on ollut Korkeimman oikeuden käsiteltävänä vain vastaajien muutoksenhaun perusteella. Rikospostin kirjoituksen johdosta tuomittu korvaus ei ole liiallinen. Näillä ja hovioikeuden hyväksymillä käräjäoikeuden perusteluilla asia on ratkaistu tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Kustannusliike Sun Press Ky, Z, Y ja X velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvaukseksi hänelle vastauksen antamisesta johtuneista kuluista 2 500 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Selander, Leinonen ja Ahnger. Esittelijä Hannele Satopää.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki, Wirilander, Tulokas ja Krogerus. Esittelijä Markku Vuorela.